Viitasaari DNA -project- Background

Administrators

Surnames

Aalto, Anttila, Haapavirta, Hakala, Hakkarainen, Hakonen, Hakulinen, Halonen, Hämäläinen, Hautsalo, Hirvonen, Holm, Huuskonen, Jääskeläinen, Jämsäläinen, Jämsen, Junikka, Kahelin, Kananen, Kantola, Karhu, Karppinen, Kauppinen, Kautiainen, Kautto, Kemppainen, Kinnunen, Kivivuori, Kokkinen, Kokkonen, Kolehmainen, Koljonen, Korhonen, Kotilainen, Kumpulainen, Kunelius, Laahanen, Laitinen, Leppänen, Liimatainen, Lyytinen, Masalin, Minkkinen, Muhonen, Närhi, Niskanen, Paananen, Pasanen, Pekkarinen, Pietiläinen, Porthan, Puranen, Raatikainen, Räihä, Räihälä, Ratamaa, Reinikainen, Rekonen, Ruuska, Saastamoinen, Samula, Siekkinen, Simonen, Solismaa, Ståland, Stålhand, Strandman, Stranius, Tammelin, Tarvainen, Tenhunen, Tiainen, Turpeinen, Ukkola, Vainikainen, Vaistila, Vaittinen, Varis, Vesterinen

Background

Viitasaari DNA -projekti / Viitasaari DNA-project

Description

Regarding history books the area of Viitasaari was colonized by Tawastiens in the 16th century. Meanwhile wanderers from Padasjoki to whom the area belonged to were populating this region. The purpose of this project is to do research over the relations and possible stem family between the old Viitasaari population and the alleged Tawastian population in this area. The project will also dive into the history of other roots of the Viitasaari folk.

Requirements

A Geographic Project connects individuals who believe their direct line comes from a specific location. The Dual Geographic Projects are for individuals who order an mtDNA or Y-DNA test. Either their direct maternal line (mother's mother's mother's...) or direct paternal line (father's father's father's...) originates from this area.


VIITASAAREN ASUTUSHISTORIA HISTORIAN TUTKIMUKSEN VALOSSA

 

Vanhimmat asutukseen viittaavat löydöt alueella ovat Suomusjärven kulttuurin aikaisia löytöjä. Niitäkin on vain muutama, kuten Summassaaren löytö ja Pihtiputaan Rönnyssä sijaitseva asutuslöytö. Löydöt kertovat pyyntielinkeinosta, kalastuksesta ja metsästyksestä. Mistä nämä ensimmäiset asukkaat tulivat, on täysin olettamuksen varassa. Oletetaan että etelästä ja  lännestä. Pihtipudas on oletettavasti ollut koko kivikautisen Hämeen alueen vilkkain keskus.

Kivikauden väistyessä ja ilmaston kylmenemisen myötä asutuksen jäljet häipyvät historian hämärään vuosisadoiksi. Pronssikausi on täysin vailla löytöjä. Kahden tuhannen vuoden ajalta vuodesta 1600 ekr vuoteen 300 ekr ei ole lainkaan havaintoja asuinpaikoista tai muita löytöjä Viitasaarenalueelta. Saamelaisasutuksen osalta on jo sittemmin paljonkin viitteitä, mm. paikannimet. Nykyisen historian kirjoituksen mukaan oletetaan että saamelaisväestö asui näillä eräsijoilla vakituisen asutuksen juurtumiseen saakka. Siilinsalossa on todettu olleen lappalaisten talviasutus. Siilinsalon ympäristön erinomaiset erämaat ja kalavedet sekä lähistön runsaskalaiset kosket, ovat aina houkutelleet pyytäjiä.

Keihärinkoskelta löytyy myös rautakautinen merkittävä hautalöytö, Rantalan hauta. Hautaraunion ajoitus on 300-luvulle ja senkatsotaan kuuluneen Etelä-Pohjanmaa asutuksen haarautumaksi. Turkiskauppiaa tkulkivat  tuolloin Viitasaarelle sekä Pohjanmaalta että Kokemäenjoen asutustihentymästä käsin. Keihärinkoskenkupeessa on saattanut olla jonkinlainen pysyvä turkismetsästäjien jakalastajien yhdyskunta. Uudet tulokkaat tulivat vesitse Hämeestä. Vasta viikinkiajallaalkaa asutusta virtaamaan etelästä, siihen asti ajatellaan kulkijoiden tulleen Etelä-Pohjanmaan Pohjolasta.

IDÄN JA LÄNNEN RAJA-ALUETTA

800-luvulta alkaen alkaa etelästä Hämeestä virrata eränkävijöitä. Hämäläiset kävivät kalastamassa Keiteleen vesistöissä, joidenkin lähteiden mukaan Päijänteestä ei saanut lahnaa sen sijaan Keiteleessä sitä oli runsaasti. Toinen asutuskeskittymä syntyi Savoon. Viitasaaresta tuli vähitellen rajaseutu, jossa Hämeen ja Savon, Ruotsin ja Novgorodin raja risteili. Hämäläiset ottivat seudun nautinta-alueekseen ja eräretket jatkuivat historiallisen ajanalkuun. 1323 raja kulki Koliman eteläpuolitse. 1400-luvulla seudulla käytiin katkeransävyisiä riitoja hämäläisten ja savolaisten välillä. Kenen maa: hämäläisten vai savolaisten? Hämäläiset voittivat ensimmäisen koitoksen ja saivat erämaat omikseen.

1100-1200 luvuilla kiinteän asutuksen raja ulottui suunnilleen Päijänteen keskivälin paikkeille. Oletetaan että tällä asutustihentymällä on ollut keskeinen vaikutus Viitasaaren pitäjän asuttamisessa. Erämaaomistuksesta tuli sisämaan asutuksen tienraivaaja. Keiteleen, Koliman, Alvajärven, Kivijärven ja Vuosjärven alueen ympäristöt ovat saattaneet olla jo 1000-l lähtien Hämeen talojen erämaina. Asutuksen leviäminen aiheutti erämaakiistoja ja rajankäyntejä. Ensin työntyivät hämäläiset erämiehet Päijänteen länsipuolelta, sitten Karjalaiset Laatokan tienoilta ja myöhemmin vielä savolaiset, jotka pyrkivät valtaamaan hämäläisten nautinta-alueita. Tuohon aikaan Ruotsin kruunun itäisin kirkko sijaitsi Sysmässä. Tosiasiassa tuo Pähkinäsaaren rauhan raja hivuttautui pikkuhiljaa idemmäksi, kun hämäläiset erämaanvaltaajat työntyivät hiljalleen pohjoisemmaksi ja idemmäksi sekä länteen lohivirtojen varsille. Savon asukkaat olivat melko ahtaassa paikassa Hämeen ja Karjalan välissä ja alkoivat liukumaan pohjoiseen. Keiteleen, Koliman ja Kivijärven alueelle syntyi jatkuvaa painetta. Savolaiset nahisteli sekä hämäläisten että karjalaisten kanssa ja sissiretkiä puolin ja toisin tehtiin. Kuninkaalle raportoitiin julmista väkivallan teoista heimojen raja-alueilla. Lopulta raja vakiintui Pihtiputaan pohjoispuolelle.

 

HÄMÄLÄISTEN NAUTINTA-ALUE

Padasjoen ja Jämsän alueen asutuksella keskeinen merkitys. Äiniön- Kuhmoisten välissä asutusta jo ennen ristiretkiä. Padasjoki muodostui näistä ja mainitaan ensimmäisen kerran 1442. Eräkauden kukoistus ajoittuu rautakauden lopusta uuden ajan alkuun. Kun ensimmäiset merkinnät ilmestyy eräluetteloihin, on kukoistus jo ohi. Erämaa-aluetta nimitettiin tuohon aikaan Pohjaksi. Viitasaarella oli eniten padasjokisten erämaa-alueita. Erämiehinä toimivat varsinaiseen eränkäyntiin erikoistuneet ”Pohjankävijät” joiden joukossa oli talojen poikia ja renkejä sekä isäntiä, joiden omaisuutta maat olivat.  Useimmat kaukomatkat tehtiin sulanveden aikana. Hauenkutu oli keväällä ennen jäidenlähtöä ja ne kuivattiin kapahaueksi. Jämsäläiset maksoivat veronsa lahnoina, joita pyydettiin katiskoilla. Matkoilla liikuttiin eräjoukoissa ja perille rakennettiin pieni pirtti. Eväinä jauhot ja voi. Kulkureitti Jämsän, Padasjoen ja Pälkäneenpitäjistä oli erinomainen. Päijännettä myöten Vaajakoskelle, Leppävettä myöten ohi sääksmäkeläisten eräalueiden Äänekoskelle ja vetopaikan kautta Keiteleeseenja Kivijärvelle. Kalaa on pyydetty yötä päivää ja työtä tekemässä on ollut kymmeniä henkiä. Mukana myös naisia. Pohjanperän eräalueet siis siirtyivät hämäläisten nautintaan ja omistukseen. Mistä nämä erämiehet olivat lähtöisin? Varhaisimmat ovat historiallisen ajan ulkopuolella. Virmailan kylän Eskell Ollinpojan erämaa oli Keitelepohjassa, ja muistakin hämäläisistä on tarkka eräluettelo 1500-luvulta. 

General Fund

Current balance: $0.00