White Sea Karelian families /Беломорской Карелии ДНК - Goals

Vienan Karjalan ”suomalaislähtöinen väestö”: tulkinnan ongelmia.

 

Vienan Karjalan asutushistoriaa koskevissa tutkimuksissa, puhutaan usein alueelle Suomesta (mm. Savosta) muuttaneesta väestöstä ja sitä kautta vienankarjalaisten suomalaisista juurista. Esimerkiksi Matti Pöllä (1995: 110) mainitsi viitaten Kujalaan ja Suorsaan, että vuosilta 1717 ja 1720 säilyneistä Paltamon ja Sotkamon käräjäkirjoista löytyy maininta,että nälänhätä ajoi Kainuusta rajan yli Venäjälle satoja ihmisiä. Vastaava tilanne oli myös Kuusamossa (Kortesalmi 1996: 286-288, Pöllä 1995: 162). Samalla ymmärtääkseni huomattava osa muuttaneista palasi kuitenkin myöhemmin olojen parannuttua takaisin. Tästä kielii mm. se, ettei Vienassa ole monia sukunimiä, jotka tunnetaan Kainuussa ja Kuusamossa. Ei myöskään Vienaa koskevissa venäläisissä asiakirjoissa mainita alueelle satoja muuttaneita Ruotsin alamaisia. Ainoa aikakausi, jolloin väestönlaskentakirjoissa/-kirjassa on melkoinen määrä Suomesta muuttaneita ihmisiä on 1755-1763-välinen aika (koskee Repolan pogostaa).

Vuonna 1825 Vuokkiniemessä käynyt A.J. Sjögren pani merkille, että Vuokkiniemen asukkaat, kahta perhettä lukuunottamatta, ovat peräisin Suomen Karjalasta. Silloin Vuokkiniemessä oli noin 60 taloa (Sjögren 1825: 326-327). Castrenin vuonna 1839 tallentaman tiedon mukaan monen perheen Vuokkiniemessä sanotaan olevan lappalaista alkuperää sekä muutaman sanotaan polveutuvan venäläisistä. Samalla hän mainitsi, että Vuokkiniemen pitäjän muiden kylien useat perheet muuttivat tänne Suomesta (Castren 1904: 9). Hän merkitsi myös, ettei alueen perusväestö kuitenkaan polveutune pääasiassa suomalaisista, vaikka täällä asuu sukuja, jotka johtavat juurensa eri osista Suomea (Castren 1953: 66). Hän mainitsee myös, että Kuusamossa ennen Suuren Venäjän sotaa olivat lappalaiset ja venäjän karjalaiset maan asukkaina. Molemmista on lukematon joukko kansantarinoita (Castren 1904: 14).

Kuten tiedetään, monen vienankarjalaisen suvun juuret ovat Suomen puolella. Ei se mielestäni kuitenkaan tarkoita, että kaikki niistä ovat "suomalaisia/savolaisia". Tämä kysymys on toistaiseksi vain vähän tutkittu. On olemassa asiakirjoja, jotka todistavat, että Savossa, Pohjanmaalla, Kainuussa ja Kuusamossa asui myös karjalaisväestö. Muutama esimerkki:

- Repolaan asettui asumaan vuonna 1511–12 kokonainen perevaara eli 24 karjalaismiestä perheineen, joka ei kuulunut aikaisemmin Venäjän suuriruhtinaalle eikä maksanut hänelle koskaan veroja.Toisin sanoen nämä karjalaiset ovat tulleet Repolaan Ruotsin puolelta.

- Pohjanmaan Itä-Karjalasta erottavan maanselän länsipuolelle tiedetään vähän ennen vuotta 1545 asettuneen 14 venäläistalonpoikaa (Luukko 1954: 716-717).

- Vuoden 1555 veroluettelo on vanhin Kainuun alueelta tehty veroluettelo ja sisältää n. 170 paikannimiä. Paikannimien joukossa on neljä pelto-nimiä, joista kaksi on Moisseenpelto (Sotkamo) ja Horkkainpelto (Paltamon Melalahti). Nimet viittaavat, että Kainuussa karjalaiset olisivat viljelleet maata, eivät vai liikkuneet erämiehinä. Samalla paikannimet kielivät siitäkin, etteivät Kainuun uudisasukkaat tulleet täysin nimettömälle alueelle (Räisänen 2007: 119-120). Pitää sanoa, että Kainuussa on melkoinen määrä karjalaisperäistä paikannimistöä.

Voidaan mainita, että Ruotsin puolella asui karjalaisväestö myös 1600-/1700-luvulla, siitäkin on asiakirjatietoja, jotka eivät ole yksittäistapauksia. Kukaan ei toistaiseksi tutkinnut tätä asiaa johdonmukaisesti. Taas muutama esimerkki:

- Igor Ivanoff (synt n. 1620) Onegasta (från Onega i Fjärrkarelen). Hän on ollut ns. laukkukauppias ja on matkustellut paljon Ruotsiin kauppamatkoilla. Mickel Simonsson Ryss oli Igor Ivanoffinpoika, joka jäi Ruotsiin asumaan. Siellä he ottivat/saivat sukunimen Ryss. (Andytarforum, Katrin Öhgren, Ruotsi)

- On maininta, että talvella 1611 Kainuuseen saapui Käkisalmen läänistä joukko venäläisiä talonpoikia, joiden sijoittamista enempää kuin heidän sukunimiään ei ole pystytty jäljittämään (Keränen 1986:399, 658).

- Jouko Vahtola mainitsee, että Iijokisuun vanhimmassa talonnimistössä on selväpiirteinen ryhmä vanhoja karjalaisiin henkilönnimiin perustuvia talonnimiä. Esimerkiksi Iijoen Karjalankylän karjalaisena sukuna on mm. Hökkä (Tapio hecke 1580, Madz Höckälä 1653), joka on karjalainen muunnos ortodoksisesta henkilönnimestä Fokas.  Sukutarinoiden mukaan nykyisen Yli-Iin Karjalankylän Hökän talo on saanut 1600-luvulla asukkaansa Vienan Karjalasta. Iissä Karjalankylän Hökkälän talon isäntä oli vuodesta 1639 lähtien Matti Heikinpoika, joka myöhemmin mainittiin useampia kertoja sotilaaksi (knecht). Esko Jaatisen kirjassa seppä Högmanista kerrotaan tuo muistitieto, jonka mukaan Hökän asukkaat olisivat lähtöisin Vuokkiniemen Venehjärveltä (Sari Heimonen). Pohjois-Iissä on myös maa-alue nimeltään Riikonaro. Jouko Vahtola pitää, että henkilönnimi Riiko lienee luettava tässä tapauksessa karjalaisuudeksi. Vuonna 1567 Riiko mainitaan asiakirjoissa kaksi kertaa, jossa hänen lisänimensä oli ”Venäläinen” (vrt. Rikå ryttz, Rijkoij Ryttz) (Kirjastovirma.net, Vahtola Jouko, Kun Ii asutettiin).

- Lönnrot kirjoitti matkamuistelmissaan (1836-37) eräästä Kontokin Sallisesta, joka karkasi sotapalveluksesta Persian rajalta ja kääntyi Suomessa luterilaiseksi, mutta myöhemmin palattuaan Vienaan hänestä taas tuli ortodoksi. Samalla Lönnrot mainitsi, että Sallisen veli asui Torniossa. Karjalaisia kastettin luterilaisiksi mm. silloin, jolloin he halusivat avioitua luterilaiseen uskontoon kuuluneiden naisten kanssa, esimerkkinä voisi olla Matvej Lesonen, jonka kastettiin 1790-luvulla Suomussalmella (Sari Heimonen). Luterilaiseksi kääntyi myös Suikujärveltä Suomussalmen alueelle n. 1780-luvulla muuttanut La(u)ri Siikov (Lesonen 1975:38). Ja tietenkin, jos ihminen palasi takaisin Venäjälle, viranomaisten silmissä hän oli vieraan uskonnon edustaja.

- Vuonna 1683 Suomussalmen Karhulanvaaralla Pekka Karhun talossa asui myös hänen vävynsä Prokko, joka häviää perheineen vuonna 1711 Venäjälle. Hänen vaimonsa oli Carin-niminen (Räisänen 2007: 126).

- Vuonna 1701 Kiannalla Klaus Liikaisen talossa renkinä oli Tarassia eli Taraska Tauriainen (Matti Lund/Sari Heimonen).

- Iivana Pahominpka Kurkinen mainitaan Muhoksen Tihisessä, sanotaan tulleen Venäjältä Vuokkiniemestä  (Muhos rk 1723-34,  IAa:2, Laitasaari Tihinen no 6) 

- Repolan Kiimasvaaralta kotoisin oleva venäläinen Hovatta ja hänen vaimonsa Tatjana mainitaan Muhoksen Kukkosessa (rk.1723-32). Sanotaan menneen 1726 takaisin Karjalaan. Asiakirjassa mainitaan myös, että Muhokselle he tulivat ilmeisesti Sotkamon kautta.  (Muhos rk 1723-32, IAa:2,  Muhos Kestilänkylä Kukkonen no 6)

- Kärsämän talossa Kylmälänkylässä Muhoksella mainitaan piika Beatan (kirjoitettu aluksi Rysland, viivattu yli ja kirjoitettu Pielis) sisar Maria tullut Venäjältä (Rysland) 1728 joulukuussa mennyt naimisiin siellä Aunuksen Tuulomajärvellä venäläisen Potoseksi mainitun kanssa. Mainitaan myös, että varhaisessa vaiheessa kuuden vuoden vanhana Venäjän rauhan aikana sinne paennut/muuttanut. (Muhos rk 1723-32, IAa:2, Muhos Kylmälänkylä Kärsämä no 8).

- Suomen puolella Pohjois-Pohjanmaalla Utajärvellä 1700-luvun alkupuoliskolla asui venäläinen renki Ohvo eli Olof Iivananpka Lesonen (s. n.1699), joka syntyi arkisto lähteiden perusteella Repolan pitäjässä ”Wenejärvellä” eli Venehjärvellä. Vuonna 1736 kinkeripaikassa Abraham Lievosella Ohvo pyysi tulla hyväksytyksi luterilaiseen uskoon. Samalla hän kertoi, että hänen isänsä äiti oli kotoisin Paltamon pitäjästä Näljängän kylästä ja oli tullut vihityksi venäläisen kanssa. Ohvo mainitsi myös, että hän oli oleskellut Muhoksella jo vuodesta 1732. Vuonna 1736 Juhannuksena hänet hyväksyttiin seurakunnan yhteyteen. Ohvo kertoi myös myyneensä talonsa sukulaiselleen Huotarille. Ohvolla oli vaimo Valpuri Tuomaantr. Lieppa ja he asuivat myös Muhoksen Perukan Nykyrin talossa – jonka asukas oli karjalaista perua. Myöhemmin Ohvon jälkeläinen Heikki Heikinpoika Lesonen perusti Utajärven Lesolan talon v. 1790 (Raija Lesosen gradu, Sari Heimonen - Muhos rk 1733-1740,s. 118, Oulun lt, hk 1793, 9537, s. 112 ).

- Vuonna 1733 Sangin (Sangijärven) Holappaan tuli rengiksi Sava Joh:s Canniainen, joka vihittyjen kirjan mukaan (v. 1738) oli kotoisin Venäjältä Yli-Kiando-nimisestä paikasta (Ryssland). Savan vaimo oli Kannaksen/Laatokan Karjalan Käkisalmesta alkuaan olevaa Holapan sukua (Sari Heimonen). Kiinnittäkää huomiota, että se on Suomussalmen aluetta. On olemassa Juveliuksen tallentama perimätieto, jonka mukaan vanhin kylä koko Karjalassa (=Vienan Karjalassa) oli Lapukka, toiseksi vanhin asutus siihen aikaan oli (?Kuusamon) Paanajärvi sekä lähin naapuri nykyisellä Suomen puolella oli Kiannossa (Juvelius 1888: 66).

- Laukkukauppias Ivan Feodorovits Jukaroinen (Jugarov) tuli Suomeen vaimonsa Juliana Ignatintyttären ja poikansa Savan (myöh. Samuel, sn. 1750 Vienassa) kanssa 1750-luvulla ja asettui pysyvästi asumaan Kuusamoon. Samuelin sanotaan olevan avioliitosta vapaa ja karanneen Venäjälle - siis palasi vaimonsa kuoltua kotiseuduilleen takaisin. (Mika Jokela, sukuforum, Kuusamon rk 1798-1803, IAa:2, Heikkilänkylän kinkeripiiri).

Vuonna 1723 Vienan Kemin hallintopitäjän Kiisjoen kylän kolmessa talossa asui 30 verovelvollista, joista seitsemän kuului Jugarovin sukuun. Kaksi vanhinta kyseiseen sukuun kuulunutta henkilöä, jotka molemmat olivat ruokakuntiensa päämiehiä, Vasilei Leontinpoika ja Feodor Ivaninpoika, eivät olleet keskenään veljeksiä, vaan todennäköisesti serkuksia (Pöllä 1995: 185). Jugarovit asuivat kylässä ainakin vuoteen 1941 asti. 1800-1900-luvulla Jugarovien tiedetään asuneen myös Vienanmeren länsirannikolla sijaitsevassa Kesäjoen kylässä. Vuonna 1750 Kuusamossa kävi kauppamatkalla"venäläinen" Feodor Jukarainen (Ervasti 1978: 278), joka todennäköisimmin oli kotoisin Kiestingin Kiisjoelta sekä oli samalla laukkukauppiaan Ivan Feodorovitsin isä.

Vuonna 1541 Etelä-Savon Pellosniemeltä mainitaan Jukaraisen ruokakunta; vuosina 1562 ja 1614 samassa hallintopitäjässä asui jo kaksi Jukaraisen ruokakuntaa. Vuosina 1629 ja 1631 Ristiinasta pakeni kaksi Jukarainen-nimistä henkilöä; kahden muun Jukaraisen tiedetään paenneen Puumalasta v. 1670. Näistä ainakin yksi saattoi päätyä Pohjois-Vienaan. A.V.Koskiniemen mukaan, Jukaraisia on 1800-luvun alkupuolella elänyt myös Kuusamossa, jonne savolaislähtöisen suvun haara lienee siirtynyt Tuoppajärven rannoilta. (Pirinen: Rajamaakunta s. 752, 762, 782; Saloheimo: Itäsuomalaistaliikkuvuutta s. 21 ja 57; Mikkonen – Paikkala: Sukunimet s.352-353).

- Kajaanissa on kaupunginosa nimeltään Teppana(nmäki). Vuoden 1790 tienoilla tänne rakensi mökkinsä Venäjän Karjalasta tullut Teppana (Räisänen 2007: 137) jne.

- Vassila Karjalaisen suku on muuttanut Vuonniseen Kuusamon Huhmarniemeltä, sinne - Vuolijoelta, Oulujärven rannalta, jonne vuorostaan he olivat tulleet Oulujärven pohjoispuolelta Melalahdesta, kun taas Melalahteen Venäjän Karjalasta (Niemi 1921: 1136-1137).

- Mainitaan myös, että 1600-luvulla Paltamon silloisessa pitäjässä Kiannan kylässä asui Ohvo (myöh. Oktavius) Melentia, joka tunnettiin nimellä Vepsäläinen (Melentia Vepsäläinen main. mm. v. 1680 Kajaanin markkinoihin osallistuvien karjalaiskauppiaiden joukossa (Kokkonen 2002: 371)). Paltamon talvikäräjien 1724 sivulla 424, on maininta, että Antti Laurinpoika Laurosen Kerälän kylästä isän isä oli Ofinati (Afanasi eli Ohvo)Lauronen. Lauronen nimi saattaa olla peräisin venäläisestä nimestä Lavrentij. Kerälässä asui ennen isoa vihaa Lars Melentia, jonka isä oli todennäköisesti em. Ohvo Melentianpoika Vepsäläinen, joka asui vuorostaan Kerälässä jo 1600-luvulla. Tämä Lars oli todennäköisesti Kainuun Laurosten kantaisä. (Kimmo Kemppainen, sukuforum) Mahdollisesti tähän yhteyteen liittyy Akonlahdella tallennettu perimätieto, jonka mukaan yksi suvuista tuli kylään Vepsästä (Engelberg 1912, 101). Mainitsen myös, että ainakin vuodelta 1679 alkaen –1960-luvun puoliväliin saakka Akonlahdella asui Melentjev-niminen suku.

Ehkä on vielä mainittava, että emeritusprofessori Veijo Saloheimon laatimassa luettelossa "Lisänimilliset ortodoksitTaka-Karjalassa 1618-1696" (KOTUS) on mainittu muutama henkilö, joka muutti Käkisalmen lääniin etenkin Pohjanmaalta. Näitä tietoja on mahdollista tulkita tietenkin eri tavalla. Mutta koska Pohjanmaalla asui kuitenkin ortodoksiväestöä, niin olettaisin, että nämä tapaukset kuvastanevat karjalaisperäisen väestön muuttoa ruotsalaisvallan tieltä. On täten hyvin mahdollista, että osa "karjalaisista" tai niiden jälkeläisistä, jotka eivät ottaneet vastaan eri syistä uutta todellisuutta (mm. ruotsalaisvallan kiristämistä), lähti Pohjois-Pohjanmaalta pois esi-isien kotimaalle. Luettelossa on mm.

- Karjalainen Simana 1618 // Kiiminki 1576 ?

- Kesoinen Gavril Juuka Larinsaari 1639 //Pyhäjärvi OL.

- Lapveteläinen Ivan Tolstoi // Ii Porna 1597

- Mellonen Semen Kononov Sortavala Kymölä 1618-40 // Pekka Lumijoki 1597

- Ivan Trofimov Kitee Haapalahti 1618 //Puolanka ?

- Poskov Semen Mihailov Sortavala Nukuttalahti 1618-1651 // Poskinen Liminka

- Puskariov Possdej Sortavala Lavijärvi 1618-31 // Puskanen Muhos Laitasaari.

- Pavel Petrov Ilomantsi Maukkula 1638-42 //Pyhäjärvi OL 1579

- Tapanen Mihail Danilov Eno Nesterinsaari1618 // Utajärvi ?

- Grigori Feodorov Korpiselkä Ciipakka 1637-45// Heikki Puolanka Suolijärvi 1614

- Kalin Ontsiforov Ruskeala Kontio leppälahti 1631-37 // Olli Suomussalmi Vuokkijärvi 1614

- Gavril Juuka 1637 // Rovaniemi ?

- Kobajev Petr Ivanov Liperi Käsämä 1631 //isä Muhos Laitasaari 1597 ja vuonna 1632 hänestä on maininta Repolassa. Hänestä on sanottu sukunimen olleen alkuaan Keränen. Keräsiä vuonna 1595 on Laitasaaressa: Matti, Heikki ja Yrjänä Keränen. Vuonna 1599 löytyy myös Jussi Keränen, voisi olla Pietari (Petr) Keräsen isä. Tämä Jussi löytyy Muhokselta vielä v. 1605 mutta ei enää 1608 (Lisätiedot Sari Heimonen).

- Nykyri Timofei Salmi Oritselkä 1631 // Muhos Laitasaari. Muhoskylän Perukassa asui Nykyreitä jo varhaisista ajoista. Olli Pekanpka Nykyri on Muhoksella sen ensimmäisessä verolähteessä v. 1548. Hän asui tilaansa aina vuoteen 1590 kunnes se poltetaan, sen jälkeen vuodesta 1591 lähtien talossa asui Pekka Nykyri eli Musta-Nykyri. Muhoksen Perukkaa voisi kuvailla Muhoksella karjalaisen asutuksen keskuspaikaksi. Muhoksen Karjalaisenvaarassa (sij. Muhosperässä, on todennäköisesti saanut nimensäkarjalaisista asukkaistaan) oli aikoinaan vanha kapulatie, joka toimi ylityspaikkana Sotkajärveltä tultaessa Muhosjokeen ja sitä kautta Oulujokeen.Tuo reitti asettuu sopivasti Muhoskylän Perukan paikkeille, jossa karjalaista asutusta oli varhaisista ajoista saakka 1500 luvulta – heitä olivat mm. Moilaset, Holapat ja Karjalaiset (Lisätiedot Sari Heimonen).

Tietoja karjalaisista on myös Kuusamon puolelta. ”Kuusamon historiassa” mainitaan myös, että "nämä kaikki (=venäläiset) ovat myös aikoinaan maksaneet Ruotsille veroa ja heidät on laskettu Ruotsin kansalaisiksi". Samalla kerrotaan, että mm. "Mihail Pe(s)trikov ja Ivan Suva ilmoittelivat olevansa halukkaita ryhtymään Ruotsin alamaisiksi ja maksamaan Ruotsille veroa". Myöhemmin nämä karjalaiset olivat voineet asettua asumaan Vienaan Ruotsin alamaisina.

Kemijärvellä vuonna 1764 oli kauppiaana Simuna Ahvo Uhtuasta (nähtävästi Afanasjev) (Kemijärven historiassa I). Samalla tiedetään, että suvussa elää perimätieto, joka kertoo suvun tulosta Suomen puolelta. Tämä perimätieto voisi olla vain noiden tapahtumien jälkikaiku, kun suvun yksi haaroista asui pidempään Suomen puolella. Koska Afanasjevin suku on laaja, suvun toisen haaran edustajilta on tallennettu perimätieto muutosta Suomesta, kun taas toisen haaran muistitieto kertoo suvun tulleen Uhtuaan Suikujärveltä.

Onkin muistettava, että ainakin Länsi-Vienassa oli useita Suomesta vaimoksi otettuja naisia ja tuntuu siltä, että osa perimätietoja kertonee juuri naislinjan sukujen historiasta. Esim. vain Jyvyälahdella oli naisia Suomen puolelta puolisen tusinaa (Ervasti A. W. Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa kesällä 1879). Vuokkiniemen Čenassa erään talon emäntä on Pohjanmaalta Kiimingistä (matka 1833, Lönnrotin matkat). Kivijärvellä Huotarin Huttusen vaimo oli tuotu kylään noin vuonna 1845 Ilmajoelta (Niemi 1921: 1123). Vuonnisen Romanan talon molemmat emännät olivat Vaasan läänistä (matka1914, Ilmari Kianto Ilmari Kiannon Vienan Karjala. Erään Suur-Suomi unelmanvaiheita) jne.

Vienassa oli myös vävyjä Suomen puolelta. Esimerkiksi Kostamuksen Lukerja Matvejevna Vadajevan (s. 1839) mies oli Ruocci-Matti, joka oli jo pienenä orpona kulkeutunut Suomesta Kostamukseen ja pestautunut siellä paimeneksi (KH 2003, 1-2, 13); myös Okun Matintyttö Vatasen mies oli toinen Ruocci-Matti sukunimeltään Pääkkönen. Hän tuli Kuopion läänistä ja otti käyttöön samoin kuin edellinen nimen Vatanen (KH 2003, 1-2, 18) jne.

Täten Vienassa tallennetut sukutarinat voivat kertoa mm. kyliin tuotujen vaimojen tai Suomesta tulleiden vävyjen suvuista. Lisäksi kun melkein jokaisessa kylässä asui muitakin sukuja, joilla oli omia sukutarinoita, niin ajan myötä muistitiedot sekoittuivat varmasti ihmisten mielessä, erityisesti kuin suvut sukulaistuivat.

Tuntuu siltä, että juuri edellä mainituista syistä on olemassa tapauksia, kun saman suvun piirissä elää muutama perimätieto suvun historiasta. Esimerkiksi Latvajärven Karhusista, että ovat lähtöisin: 1. Kiuruvedeltä (Engelberg 1912); 2. Orivedeltä 4-6 sukupolvea sitten (Juvelius); 3. Muhokselta (Borenius), 4. Suomesta 8 miespolvea sitten (KH 1992, 3-4, 59). Sama koskee myös Latvajärven Perttusia. Mainitsen tässä, että Arhippa Perttusen ämmö (isoäiti) oli Irina Ignatjeva (s. 1722) Voikulasta eli Hämehen kylästä. Asiakirjassa on mainittu, että hän on "vanha talonpoikaisnainen"(ven. starinnaja krestjanka). Väestönlaskentakirjan täydennyslistassa vuodelta 1763 Voikulassa mainitaan mm. Ignat Simanov (1695-1762), joka on lähtöisin Ruotsin puolelta. Kuitenkaan siinä ei mainita, että hän olisi Ruotsin kansalainen eikä ole merkintää hänen kastamisestaan ortodoksiseen uskoon, kuten tämän asiakirjan muissa tapauksissa. Ignat oli nähtävästi Arhipan ämmön isä. Täten on mahdollista olettaa, että ainakin yksi perimätiedoista, joka kertoo muutosta Ruotsista voi kuulua mm. tähän yhteyteen. Mainittakoon, että Miihkali Perttuselta on saatu muistitieto, jonka mukaan hänen sukunsa kantaisä karkasi rajan taakse Muhosjoelta, koska hän oli karjalainen (Karjalan rahvahan runot1992: 233).

Tätä tarinaa ei ole pystytty toistaiseksi osoittamaan arkistolähteistä. Perttusista on teetetty isälinjaisia Y DNA testejä sekä Oulujoen (=Muhoksen ja Perttulankylän) ja Latvajärven suvuista ja niiden mukaan Perttusten isälinjat ovat eri haploryhmää (Oulujoen I haploa ja Latvajärven N haploa) eivätkä niiden perusteella voi olla samaa läheistä isälinjaista sukua. Testien perusteella Oulujoen Perttuset olisivat länsisuomalaista perua,  kun puolestaan Latvajärven Perttusten alkuperää voisi etsiä Laatokan Karjalan ja /tai Savon suunnalta. On myös olemassa käräjäkirjatieto, että Simo Pertunpoika (ilm.Perttunen) Laitasaaresta olisi ollut Venäjällä ennen v. 1652. Tämä Simo asui tuohon aikaan Laitasaaren Laukassa no 24. (Pohjanmaan tk, varsinaistenasioiden ptk 1650-52, KO a:7, s. 508, Laitasaari blogi, Laukka no 24). Laitasaaressa asui myös Jooseppi Heikinpoika Mikkonen, joka miestapon seurauksena pakeni Venäjälle ja oleskeli perheineen siellä. Tämä asia liittyy Laitasaaren Perttusiin, sillä Joosepin asuma talo oli vanha Perttusten tila, joka sai nimen Mikkola myöhemmän isäntänsä Joosepin mukaisesti. Tämä saattoi olla yksi alkusysäys tarinalle, jota edelleen kerrotaan.

Vrt. samalla, että Latvajärven Karhut saapuneet myös Muhokselta (Borenius 1872: 46). Ja päinvastoin - Perttuset Orivedeltä (Itkonen 1928, 1). Myös Latvajärven Ahosia ovat Oulujoelta (Niemi1921: 1141). Siten mielestäni voidaan nähdä tässä tapauksessa eri sukujen muistitietojen mahdollista sekoittamista.

On samalla mainittava, ettei kukaan A.Perttusen suvun edustajista nimitetty asiakirjassa ”Ruotsin alamaisina” eikä ole tietoja heidän kääntymisestä ortodoksiseen uskoon. Viimeksi mainittu kohta oli kuitenkin pääehtona saadakseen Venäjän silloista ”oleskelulupaa”. Toisinsanoen yllä mainittu tarkoittaa, että viranomaisten silmissä kaikki suvun edustajat olivat Venäjän alueen ”vanhoja” talonpoikia. Sama koskee myös Malisia. Mutta perimätiedot väittävät, että molemmat suvut ovat Suomen puolelta. Se voi pitää paikkansa, mutta olivatko niiden edustajat todella suomalaisia? Se on jo toinen kysymys.

Mainitsen, että vuoden 1762 väestölaskentakirjan mukaan Latvajärvellä oli kolme Ruotsin puolelta tullutta miestä (Aleksei Mihailov, Fjodor Tabalijev ja Andrei Petrov), asiakirjan mukaan he kaikki olivat naimisissa paikallisten naisten kanssa. Kaksi ensimmäistä asui Latvajärvellä jo vuonna 1753, Andrei Petrov vuorostaan tuli kylään vasta vähän aikaa sitä ennen. Vrt. kuitenkin, että Latvajärvellä vuonna 1679 mainitaan kaksi Tabojev-nimistä veljeä. Ehkä Tabojev on sama sukunimi kuin myöhempi Tabalijev. Voidaan olettaa, että Suuren Pohjan sodan aikana eräs veljeksistä oli muuttanut turvallisuus syistä myös Suomen puolelle ja hänen jälkeläiset palasivat myöhemmin takaisin. Se on kuitenkin vain spekulaatio. Toisaalta, jos suomenpuoleiset suvut karkasivat silloin tällöin ravinnon ja toimeentulon perässä Venäjän puolelle, miksei vastaava liikennettä olisi ollut karjalaisten keskuudessa?

Mainittakoon edelleen, että vuoden 1678/79 väestölaskennan mukaan koko Repolan pogostassa on Ruotsin puolelta vain viisi henkilöä. Samalla viisi henkilöä tuli rajan takaa 1740-54 välisenä aikana. Heitä on enemmän vuoden 1762 laskennassa: koko pogostassa 26 henkilöä, heistä 17 Vienan puolella (Chernjakova 1998: 45). Ruotsin puolelta saapuneita ihmisiä mainitaan myös Paanajärven pogostan väestönlaskentakirjassa, mutta heidän määrä on pienempi.

Ei kaikki rajan takaa tulleista olleet kuitenkaan Ruotsin alamaisia. Tämän todistavat mielestäni asiakirjan merkinnät. Esimerkiksi Paanajärven pogostan Loštojärven saarella olevan kylän ainoassa talossa (tuleva Haikola) vuonna 1678 asui Venäjän rajan takaa tullut Jakuško Pardujev (*Jaakko Partanen) sekä hänen poikansa Dmitroško ja Ivaško (PK 1678:70). Voidaan olettaa, että Jaakko voi tulla sinne suhteellisesti hiljattain mahdollisesti Käkisalmen läänistä, joka siirtyi lopullisesti Ruotsille vuonna 1658. Oletan samalla, ettei Jaakko ole suomalainen, vaikka hänen mainitaan olleen lähtöisin Ruotsista. Siitä taas kielii välillisesti se tosiasia, että asiakirjassa häntä ei nimitetty ”Ruotsin alamaisena” eikä mainintaa hänen kääntymisestään ortodoksiseen uskoon ole. Muistutan, että sama koskee myös jo edellä mainittua Ignat Simanovia Voikulasta. Tämä tarkoittanee, että viranomaisten silmissä he olivat nähtävästi entisen Venäjän alueen ”vanhoja”talonpoikia.

Ei myöskään aina ole selvää, onko nykyään käytössä oleva sukunimi todella alkuperäinen vai onko se syntynyt liikanimen pohjalta tai jostain toisesta syystä? Esimerkiksi Vuokkiniemen Mäkälä(ini)-suvulla on hyvin epätavallinen sukunimi karjalaisille. Tästä syystä syntyy luonnollinen kysymys, onko sukunimi kulkeutunut suvun mukaan esimerkiksi Suomen puolelta vai onko sen synnylle jonkin toinenkin selitys? On mm. tieto siitä, että vuokkiniemeläinen Mehvoni Onuhrie on Mäkeläis nimeä käyttänyt Suomessa kauppamatkoilla (Niemi 1921: 1144). Täten on mahdollista ajatella, ettei se ole kuitenkaan suvun alkuperäinen, vaan kauppiaan salanimi, josta on syntynyt ajanmyötä virallinen sukunimi. Jos se pitää paikkansa, niin Mäkälä-nimeä ei voi käyttää tämän suvun lähtöpaikan selvittelyssä.

Mainitsen tässä, että Vienan Karjalan länsiosassa asuu/asui Hämäläini-nimisiä sukuja mm. Kontokin Akonlahdella,Vuokkiniemen Kivijärvellä ja Rimpirannalla (suku on Akonlahdelta). Sitä paitsi Pistojärven kunnassa oli myös Hämehenkylä (1. main. 1718) ja Hämehenvuara-niminen pikkukylä (1. main. 1793). Onkin mainittava, että vuonna 1773 Kuusamon käräjillä syytettynä oli Pistojärven kunnan Tiiron poronomistajan Gerassimo Koljosen työmies Sava Savanpoika Hämheläinen (*Hämehläinen) (Kortesalmi 1996: 214), joka saattoi olla kotoisin Tiiron lähellä olevasta Hämehenvuarasta tai Hämehenkylästä.

Suomessa Hämäläinen-sukunimi luokitellaan savolaiseksi, koska sen pääleviämisalue on Savo (Sukunimet 2000: 143). Tässä yhteydessä pitää mainita, että Oulunsuun talossa nimeltään Juurus No 5 asui Polykarpus (*Karppa) Juhonpoika Hämäläinen, sotilasnimeltään Polikarp Juhonp Gallberg (sn. 1707-1716). Vuoden 1734 henkikirjassa (Pikkarainen nro 12) Polykarpus on sanottu venäläispojaksi Ryssgåssen Polycarpus (Pohjanmaan lt,tositek. 1734, 9311, s. 1285). Oletetaan myös, että Karppa saattoi kauempaa kuulua Hyrynsalmen Hämäläisten sukuun, mutta tämä ei ole mitenkään varmaa. (Juhani Dahlbacka & Kimmo Kemppainen sukuforum, Sari Heimonen).

Täten edellä olevan tiedon perusteella voidaan todeta, että vaikka sukunimi Hämäläinen viittaa Savoon (t. Suomeen), sukunimen kantajan etunimi osoittaa kuitenkin, että kyseessä on karjalainen, jonka jälkeläiset saattoivat myöhemmin asettua asumaan Vienaan Karjalaan.

Osaa perimätietoja, jotka kertovat muutosta Suomen puolelta voidaan selittää myös toisellakin tavalla. 1800-luvun loppupuolella, jolloin melkoinen osa muistitietoja on tallennettu, Käkisalmenlääni oli kuulunut jo yli 200 vuotta Ruotsin kuningaskuntaan. Täten tietoisina suvun lähtöpaikasta oppaat olivat voineet mainita kerääjille, että suku on lähtöisin 1800-luvulla Suomelle kuuluneelta alueelta eli Suomesta. Esimerkiksi vuonna 1643 Pälkjärven Oravisalosta muutti Vienaan Latvajärven Vaaralle (?*Mančonvuaralle) Klimenti Lavrentinpoika (Saloheimo 2010: 112). Tiedetään mm., että Perttuset olivat Mančonvuaran ensimmäisiä asukkaita (Engelberg 1912:98-99).

Sama koskee nähtävästi nykyistä Kainuuta ja osittain myös Pien-Savoa. Tiedetään, että perimätietojen mukaan monen suvun esi-isät tulivat Vienaan edellä mainituista alueista, jotka ovat olleet vielä 1500-luvulla karjalaisten ja savolaisten erämaa-alueena ja jossa vuosisadan puolivälissä tapahtui aktiivisia karjalais-savolaisia kosketuksia, josta kielii esimerkiksi Savo-alkuisten nimien leviäminen Pien-Savossa (ks. alempana). Mainittakoon tässä, että silloisen Venäjän viranomaisten mukaan osa Pien-Savoa oli kuulunut ennen Täyssinän rauhaa (ennen v. 1595) Venäjälle, vaikka pääasiassa vain muodollisesti. Täten siirtolaiset saattoivat olla noiden karjalaisten jälkeläisiä, jotka 1500-luvun puolivälistä alkaen alkoivat paeta Käkisalmenläänistä pohjoiseen verotuksen kiristymisen, sotatoimien ja opritšninan takia. On hyvin todennäköistä, että osa heistä asettui asumaan juuri Käkisalmen läänin eräalueille, jotka sijaitsivat mm. myös tulevan Pien-Savon pohjoisosissa. Myöhemmin, kun tämä alue on joutunut lopullisesti Ruotsin valtakuntaan ja savolaisasutus alkoi levitä Ruotsin tukemana Pien-Savoon, karjalaisväestö alkoi siirtyä asumaan Moskovalle kuuluville alueille ja mm. Vienan Karjalaan.

Paikannimiaineisto todistaa toisaalta, että eräiden Venäjän Karjalan nimistössä esiintyvien paikannimien olemassaolo on savolaisasutuksen leviämisen tulos. Toisaalta savolaisperäisiä paikannimiä on Karjalassa suhteellisen vähän, vaikkapa on mainintoja siitä, että 1700-luvun ensimmäisellä neljänneksellä Venäjän puolelle karkasi ainakin Kajaanin läänistä joukoittain ja jopa sadoittain ihmisiä pahan nälänhädän vaivatessa. Näyttää siltä, että he oleskelivat täällä kuitenkin tilapäisesti. Jos savolaisväestö olisi asunut Vienassa pysyvästi, olisi täällä kukaties löydettävissä lukuisampia savolaisperäisiä paikannimiä, mutta Savoon viittaavia nimityyppejä on saatu ilmi Karjalan nimistössä kuitenkin melko vähän.

Tästä todistavat mielestäni myös Savo-alkuiset paikannimet, jotka voivat olla Savosta Karjalaan suuntautuneen muuttoliikkeen myötä syntyneitä. Tiedetään, että etnonyymeistä muodostetut paikannimet syntyvät eri etnisten väestöryhmien kosketusten tuloksena. Venäjän Karjalassa (länsiosissa) on tallennettu vain kolme Savo-alkuista nimitystä: vrt. Savonurmi Kibossa Repolan pitäjässä sekä Savo(n)kallivo Vienan Tollojoella ja Savoniemi Vienan Vuonnisessa. Savoniemi on Vuonnisessa oleva niemi ja tämän paikannimen kantana saattaa olla henkilönnimi, kun tiedetään, että kylässä mainitaan vuonna 1678/79 sukunimi Savujev (Pöllä 1995: 84) (vrt. karj. Savo(i) – ven. Savva, kreik. Sabbas). Myöskään Vienassa ei tunneta Sovolaini-suku- tai liikanimeä.

Savo(n)-alkuisten paikannimien levikki Suomessa kuvaa mielestäni etnistä tilannetta 1500-1600-luvun vaihteessa. Se osoittaa esimerkiksi, että savolaisasutus ei vielä siihen aikaan ulottunut Savonlinnan läänin pohjoisrajan yli eli nykyisen Pohjois-Savon pohjoisen rajan (Kiuruvesi-Vieremä-Sonkajärvi-linjan) yli. Nykyinen Kainuu onkin tuona aikana ollut nähtävästi ainoastaan karjalaisten ja osittain Pohjois-Pohjanmaan asukkaiden eräalueena. Savo-nimien levikkikartta kertoo myös siitä, ettäPien-Savo on ollut joskus alue, jossa tapahtui aktiivisia karjalais-savolaisiakosketuksia. Muistutan tässä yhteydessä, että Vienassa tallennettujen perimätietojen mukaan osa Ruotsista tai Suomesta muuttuneista suvuista on kotoisin juuri Pien-Savosta ja Kainuusta. Toisaalta, emme kuitenkaan tiedä mitään muuttajien identiteetistä eikä sitäkään, olivatko he savolaisia vai karjalaisia.

DNA-testien mukaan näyttää siltä, että useissa tapauksissa Vienan testihenkilöillä oli varma varhainen esi-isä Laatokan Karjalassa vielä 1200-1400-luvulla, mukaan lukien myös ne (N-haploryhmä), joilla on ”Savolainen klusteri YCAII 18-18”.

Täten edellä mainitun perusteella tuntuu siltä, että pitää aika varovaisesti käsittää kysymyksiä, jotka ovat sidoksissa väestön etniseen kuulumiseen. Ei asia ole niin yksinkertainen.

Samalla on kuitenkin selviä tapauksia, jolloin tiedetään, että suku on tullut Suomen puolelta. Tälläsiä ovat mm. Kovalainen ja Patalainen Uhtuasta, Moilanen Lapukasta (huom. Limingan Laitasaarenkylässä Lasse Moilanen 1548 nokkaveroluettelossa) , Kemiläinen Jyskyjärveltä (huom. Limingan Laitasaarenkylässä Jussi Kemiläinen vuoden 1548 nokkaveroluettelossa) ; Kurvinen Koutajärvenpäästä jne. Silloin tällöin myös itse oppaat kertoivat kerääjille, että heidän sukunsa on ”suomalaislähtöinen”. Esimerkiksi Matro Matveint. Kiestingin Vuarakylästä kertoi, että hänen isänsä oli ”ruoččilaini” Kemijärveltä (Niemi 1921: 1139) sekä Uhtuan Vasselei Hännisen vanhemmat Kuhmosta (Niemi 1921: 1099), myös Vuokkiniemen Mittojevien esi-isä oli Mikko-niminen suomalainen (Niemi 1921: 1174). On myös tieto siitä, että Kontokin Kenttijärvenkylässä eli jonkin aikaa Koistinen sekä Savander-nimisiä suomalaisia. 

Denis Kuzmin 14.10.2013