Kareinen-projekti

Kareinen on tällä hetkellä noin 565 suomalaisen nykyisenä sukunimenä ja 227 entisenä nimenä. Vertailun vuoksi Suomen yleisintä sukunimeä kantavia Korhosia on yli 20 000, eli kyseessä on kokomaan mittakaavassa melko pieni suku. Nimen vanhempi, ehkä alun perin murteellinen muoto Karreinen on vain 18 henkilöllä. Sukunimi Kari on Kareista yleisempi, ja näistä oletettavasti vain nimenmuutoksen seurauksena syntyneet suvut palautuvat Kareisten sukuhaaroihin. Myös 111 nykyisin elävän Kare-nimisen suomalaisen haplotyypit olisi mielenkiintoista selvittää jo nimen alkuperänkin takia. (Väestörekisterikeskus 18.6.2018).

Projektin tarkoitus

Tämän projektin tavoitteena on innostaa Kareisia geenitestaamiseen. Projektin kautta on mahdollisuus saada FamilyTreeDNA:lta alennusta testeistä ja vertailla näytteitä kätevästi keskenään.

FamilyTreeDNA tarjoaa projekteilleen valmiin tietokantapohjan, jossa testaajien tuloksia on helpposelata ja järjestellä tarkentuvan luokittelun mukaan. Lisäksi jäsenet voivat liittää mukaan GEDCOM-muotoisen sukupuun. Pääsemme siis vertaamaan perinteisen sukututkimuksen ja geenisukututkimuksen tuloksia. Jos Kareiset paljastuvat yhtenäiseksi ”klaaniksi”, voisi lopullinen päämäärä joskus hamassa tulevaisuudessa olla kattava Kareisten sukupuu. Jos ei, niin silloin kylvetään kokonainen metsä sukupuita!

Kareisten alkukotia etsimässä

Kareinen on siitä erikoinen suku, että se näyttää keskittyvän hyvin pienelle alueelle Itä-Suomessa. Vanhimmat maininnat asiakirjalähteistä löytyvät vuodelta 1618 (ja varauksella jo vuodesta 1589) nykyisin Joensuun kaupunkiin kuuluvasta Koveron kylästä. Toroskaisten lisäksi se on ainoa sukunimi, joka voidaan jäljittää noihin varhaisimpiin verokirjoihin.

Perinteisen sukututkimuksen keinoin Kareisista on onnistuttu jäljittämään kolme sukua, joista yksi on luterilaistunut Koveron suku ja kaksi ortodoksista Mekrijärveltä ja rajan takaa Impilahdelta. Siihen, ovatko nämä haarat peräisin samasta kantaisästä, pystymme saamaan vastauksen vain geneettisiä isälinjoja vertaamalla. Samoin ainoastaan geenitutkimus pystyy antamaan osviittaa siitä,mistä suunnasta ja mihin aikaan Kareiset ovat tunnetuille asuinsijoilleen muuttaneet.

Y-DNA -tutkimuspähkinänkuoressa

Isälinjaisessa DNA-testissä testataan Y-kromosomia, joka periytyy isältä pojalle periaatteessa sellaisenaan. Kun mennään tarpeeksi pitkälle taaksepäin, päädytään aina ”alku-Aatamiin” saakka. Silloin tällöin kromosomin perimä kopioituu jossain kohdissa väärin. Tämä kopiointivirhe eli mutaatio periytyy siitä eteenpäin kaikille miespuolisille jälkeläisille.

Yhteisen miessukupuun eli niin sanotun haplopuun rakentaminen perustuu juuri mutaatioihin, jotka jakavat puuta juuresta lähtien eri haaroiksi eli haploryhmiksi. Puun eri haarat on nimetty kirjaimin. Suomalaisilla yleisimmät ryhmät ovat N1c1, I1,R1a1 ja R1b. Näistä N1c1 on peräisin Siperian suunnasta ja siihen kuuluu yli 60% suomalaisista miehistä. Itä-Suomessa osuus on vielä suurempi.

Kahden tutkimusmenetelmän yhdistäminen

Perinteinen sukututkimus antaa esivanhemmillemme nimet sekä syntymä- ja kuolinajat ja -paikat, ja siinä edetään todellinen sukupolvi kerrallaan. Sukututkimus pysähtyy kuitenkin viimeistään historiallisen ajan alkuun, koska sitä edeltävä aika on nimensä mukaisesti esihistoriaa, eli kirjallisten lähteiden tavoittamattomissa. Suomalaisten sukujen kohdalla tämä takaraja kulkee suunnilleen 1500-luvulla, ja suuressa osassa itäsuomalaisia sukuja 1700-luvun alkuun pääseminenkin on jo hyvä saavutus. Tätä varhaisemmista ajoista voi saada tietoa vain geenisukututkimuksen avulla.

Geenisukututkimuksessa edetään mutaatiosukupolvien avulla: kun kahden testatun henkilön tuloksen geneettinen etäisyys (GD) on 1 eli yhden mutaation verran, ne edustavat peräkkäisiä mutaatiosukupolvia. Mutaatiot tapahtuvat kuitenkin sattumanvaraisesti, joten yksi mutaatiosukupolvi saattaa vastata useita todellisia sukupolvia. Selvittämällä lähiosumien maantieteellinen levinneisyys ja keskinäiset geneettiset etäisyydet voidaan esi-isät (eli mutaatiosukupolvet) sijoittaa karkeasti paikkaan ja aikaan.

Esihistoriallisestakin esivanhemmasta voi saada elävän käsityksen, mutta se vaatii vaivaa ja perehtymistä. Muiden menneisyyttä tutkivien tieteenalojen avulla voidaan saada tietoa puhutusta kielestä ja henkilönnimistä, elinkeinoista, maailmankuvasta ja uskomuksista tai ympäristöstä ja ilmastosta.

Mitä kannattaa testata?

DNA-näytteidenkustannuksia on hyvä jakaa perheenjäsenten ja lähisukulaisten kesken, koska heidän testituloksensa olisi todennäköisesti sama, ja koska testillä saadaan tietoa myös heidän esivanhemmistaan.

Isälinjatesteinä on nykyään tarjolla 12/37/67/111 markkerin testejä, joista noin 200 euroa maksavalla 67:n markkerin testillä saadaan jo tarkka vertailutulos lähisukulaisten tasolla. Tällä hetkellä laajin isälinjatesti on Big Y500, joka testaa kaikkiaan 450 markkeria. Esimerkiksi 67 testinäytteille on myös myöhemmin mahdollista tehdä tarvittaessa tarkentavaa hienosäätöä yksittäisillä ”snippitesteillä”.

Testatun oma tulossivu

FamilyTreeDNA tarjoaa testatuille oman laajan ja monipuolisen tulossivun. Sivulle kirjaudutaan tunnusnumerolla jasalasanalla, jotka saadaan DNA-analyysin tilauksen jälkeen. Täytä Y-DNA-testiä varten varhaisin tunnettu suoran isälinjan esi-isäsi (isänisänisänisä...).

Linkit

Projektisivu: www.familytreedna.com/groups/kareinen-projekti

Lahjoitukset:  www.familytreedna.com/group-general-fund-contribution.aspx?g=Kareinen-projekti

Liittymislinkki  www.familytreedna.com/group-join.aspx?group=Kareinen-projekti&code=E94330