Pohjois-PohjanmaanDNA projekti

  • 155 members

About us


Pohjois-Pohjanmaan paikallissukuhistorian tutkimusprojekti geneettisen sukututkimuksen tukemana

Projekti on historiallisen Pohjois-Pohjanmaan aluetta käsittävä, johon kuuluu myös Kainuu. Pohjanmaan vanha nimitys oli Kainuu tai Kainuunmaa. Perämeren nimi oli Kainuunmeri.Rannikon asukkaat on tunnettu vanhastaan kainuulaisina. 


Kenelle projekti on tarkoitettu, ketkä voivat osallistua?
Projektiin liittyminen on täysin ilmaista, mutta sinulla täytyy olla tehtynä jokin testi FTDNA kautta, joko Y-DNA, MtDNA tai Family Finder. Sinulla täytyy itsellä olla perinteisen sukututkimuksen keinoin löydetyt sukujuuret alueelle (kts karttakuva projektin pääsivulla). Jos sinulla on tehtynä Y-DNA testi, tai MtDNA - muistathan laittaa tilillesi varhaisimman esi-isän /äidin nimen ja paikkakunnan, jotta se näkyy myös mätseillesi. Esi-isäsi on Y-DNA linjassa siis isänisänisän jne. Esiäiti on äidinäidinäidin jne. Mikäli sinulla ei ole tiedossa isälinjaasi merkkaa kohtaan esim Not known (ei tiedossa). On tärkeää tutkimuksen kannalta, että nämä tiedot ovat merkittynä kaikilla projektissa olevilla joilla em. testit ovat. Ohjetta siihen täällä.  Merkitse aina varmin asiakirjoista löydetty esivanhempi. Mikäli käytät netin julkaisusukupuita (MyHeritage, Wikitree, Geni, Geneanet jne), tarkista aina tietojen oikeellisuus arkistolähteistä.  Emme tee sukuselvityksiä projektin kautta. Mikäli tarvitset apua sukututkimuksen tekemiseen - ota yhteyttä Oulun Sukututkimusseuraan

Suomen vyötäröllä ja uumalla!

Projekti tutkii DNA tekniikan ja perinteisen sukututkimuksen avulla alueen asutus-, suku- ja henkilöhistoriaa. Projektin erityinen kiinnostuksen kohde on tutkia vanhoja Pohjois-Pohjanmaan alueella 1500 luvulla olleita sukuja, joita esiintyy vanhoissa verokirjoissa. Alueen vanhin verokirja on vuoden 1548 nokkaveroluettelo.

Pohjois-PohjanmaanDNA projektia toteutetaan Oulun Sukututkimusseura ry:n vahvalla tuella. Suomessa tällainen yhteistyö on ensimmäinen laatuaan. Oulun Sukututkimusseura ry on pohjoissuomalainen kulttuuriyhdistys, joka edistää suku- ja henkilöhistoriantutkimusta. Perustettu vuonna 1973. Seura toimii yhdyssiteenä sukututkijoiden välillä. Valtaosa jäsenistöstä on entisistä Oulun (sis. Kainuun) ja Lapin lääneistä, mutta yhdistykseen kuuluu myös muualla Suomessa ja ulkomailla asuvia sukututkijoita. Seuran kotisivut 
http://www.oulunsukututkimusseura.fi/

Pohjois-Pohjanmaan historiaa lyhyesti
Pohjois-Pohjanmaan vanhimmat asutuslöydöt ovat ajoitettu Suomusjärven kulttuurikaudelle. Suomusjärven kulttuurin asuinpaikat ja pääosa esinelöydöistä on tehty mesoliittisen kauden merenrannikolta. Alue alkaa Laatokan seuduilta ja seuraa Etelä-Suomen muinaisia rannikoita länteen ja sitten pohjoiseen Perämerelle saakka. Pohjois-raja vedetään Oulun ja Rovaniemen korkeudelle. (Lähde: Wikipedia 2.9.)

Alueen ensimmäisiä suomalaisasukkaita olivat hämäläiset, jotka nousivat pohjoiseen merenrantaa pitkin. Hämäläisiä houkuttivat mm. turkikset ja Pohjanmaan jokilaaksojen hedelmälliset viljelymaat, ja he toivatkin maanviljelyn alueelle. Kiinteää suomalaisasutusta Pohjanlahden rannikolle syntyi 1300-luvulla, kun aluetta alettiin asuttamaan voimaperäisesti Pähkinäsaaren rauhan jälkeen. Näihin aikoihin myös kristinusko vakiintui alueelle. 1400- ja 1500-luvulla Ruotsi ja Venäjä kävivät sotia Perämeren rannikon omistuksesta, ja Pohjois-Pohjanmaalle kohdistui lukuisia venäläisten tekemiä ryöstö- ja hävitysretkiä. 1500-luvun lopulla Oulujoen suistoon rakennettiin Oulun linna. Tälle paikalle alkoi vähitellen kehittyä Oulun kaupunki, joka perustettiin 1605. (lähde Wikipedia)
Alueella varhain jo ehkä 1100-luvulla oleskeli karjalaisia, jotka tulivat Oulujokea ja muita vesistöjä pitkin. Heistä on joitain asiakirjalähteitäkin olemassa. Myös alueen nimistössä esiintyy karjalaisperäisiä paikan-ja talon nimiä. Karjalaiset hankkivat alueelta turkiksia Novgorodin markkinoille. Myöhemmin näistä reiteistä kertoo Nousia Venäläisen matkareitti 1500 -luvulla. Luultavasti aiemmat karjalaiset käyttivät tätä reittiä. Rannikkoamme onkin kutsuttu Karjalan rannaksi ja esimerkiksi Hailuoto Karlö on joissain historiantutkimuksissa kerrottu olevan Karjalaisten saari. Vilkkaimmillaan karjalaisten erä-ja kauppamatkat Pohjanlahden rantamaihin sekä Lappiin oli 1200-luvulla. Pohjanlahti on myös ollut tärkeä kulkutie etelästä käsin. Keskiajalla perämerellä liikkui myös ruotsalaisia kalastajia, jotka olivat kotoisin Helsinglandista. Perämeren eli entisen Kainuunmeren nimi olikin joskus Helsinkien meri. (Lähde: Vahtola, Oulujokilaakson historia).
1540 -luvulla Kustaa Vaasan asutuspolitiikan myötä alkoi savolaisten tulo tutkimusalueelle. Kustaa Vaasa julisti vuonna 1542, että kaikki erämaat kuuluvat valtiolle, eivätkä enää talonpojille, kuten tähän asti. Nyt sai kuka tahansa muuttaa niihin uudisasukkaiksi. Innokkaimpia lähtijöitä olivat kaskenpolttoa harjoittavat savolaiset. Kuitenkaan tämä ei Vahtolan mukaan missään tapauksessa selitä savolaisten muuttoa alueelle. Hän epäilee, että savolaisia saapui alueelle jo ennen tätä. Savolaisten työntyessä alueelle, oli jo mm. Oulujokilaakson joen alajuoksulla ja rannikolla vahva asutus. Novgorodin tuohikirjeestä, joka on ajoitettu 1340-luvulle, on selvinnyt, että Pohjanmaan rannikolla on asunut karjalaisia ja "kajaaneja" eli länsisuomalaisia. (Lähde: Vahtola, Oulujokilaakson historia s. 95, 105).


Kainuun historiaa

Aluetta, joka tunnetaan Nyky-Kainuuna, kutsuttiin 1550-luvulta säilyneissä asiakirjoissa Oulun erämaaksi tai Oulujärven pitäjiksi. Seurakuntaa, joka erotettiin1550-60-lukujen taitteessa Limingasta, kutsuttiin Oulujärven erämaanseurakunnaksi.


Argeologisten löytyjen perusteella Kainuun vanhimmat asuinpaikat on ajoitettu kivikaudelle. Vanhimmat löydöt ovat Suomussalmella ajalta 8000-7800 eaa. Etelän suunnasta,etenkin Vakka-Suomesta ja Satakunnasta käsin tapahtunut riistamaiden ja kalavesien hyödyntäminen oli tärkeä esivaihe Oulujärvenseutujen asutushistoriassa. Näiden eräkävijoiden ohella seudulla liikkui pohjoisen suunnasta Vienanmerelle pyrkiviä norjalaisia sekä 1100-luvulta alkaen vienan- ja laatokankarjalaisia. Kainuun alueella liikkui myös lappalaisia kalastus- ja metsästyspaikkojen välillä. Lappalaiset joutuivat siirtymään pohjoisemmas 1500-luvun alkupuolella, kun Limingan seudun talonpojat alkoivat nauttia Oulunerämään kalastus- ja metsästysoikeuksistaan.


Vakituisen ja paikalleen asettuvan maanviljelijäväestön Kainuu sai savolaisen asutusliikkeen myötä 1530-luvulta alkaen. Suurin uudisasukasaalto saapui Kainuuseen Savosta keväällä 1552, jolloin 140 perhekuntaa saapui asuinpaikoilleen. Ruotsin ja Venäjän valtapoliittisten erimielisyydet kärjistyivät väkivaltaisiin ryöstö ja tuhoretkiin ensin 1550-luvulla ja uudelleen 1500-luvun lopussa. Näiden hävitysretkien vuoksi jo hyvin alkanut Kainuun uudisasutus hävisi lähes kokonaan.


Oulujärven pitäjä asutettiin uudelleen 1590-luvun lopulta alkaen jälleen pääsääntöisesti Savon, mutta myös Pohjois-Karjalan suunnasta. 1600-luvun alussa Kajaanin linnan perustamisen jälkeen pitäjä sai nimekseen Kajaaninpitäjä. Väkiluku pitäjässä kasvoi nopeasti ja 1600-luvun lopulla väkeä oli jo noin 7000 henkeä noin 900:ssa savussa.1690-luvun suuret katovuodet koettelivat Kainuuta erityisen ankarasti ja yli 40 % väestöstä menehtyi nälkään ja kulkutauteihin. Myös Pohjan sota, maaliskuun 1712 Sarkasota sekä sen jälkeinen isoviha kurittivat Kainuun kansaa kovalla kädellä. Jälleen kerran osa Kainuun taloista tuhottiin ja niiden asukkaat surmattiin.


Tuhoista toivuttiin ja jälleenrakentaminen alkoi kuitenkin nopeasti. Vuonna 1720 Kainuussa oli noin 4300 asukasta, 1700-luvun puolessa välissä noin 7000 ja 1800-luvun alussa jo noin 18 000. Varsinkin vuosisadanloppupuolen luonnollinen väestönlisäys sekä edulliset ilmasto-olot myötävaikuttivat kaskitaloutta harjoittavan uudisasutuksen leviämiseen Kainuun vaara-alueille. Uudistilojen perustamista helpotettiin ja kannustettiin jälleen määräaikaisia verovapauksia myöntämällä.


Kaskiviljely oli Ruotsin vallan loppuun(1809) asti Kainuun pääelinkeino, minkä rinnalle 1700-luvun puolivälissä nousi vähitellen tervanpoltto. Pohjanmaan tervakaupan säännöstelyn purkaminen mahdollisti Oulun kehittymisen tärkeäksi vientisatamaksi, jonka tervahovin kautta myös Kainuun tervatynnyrit siirtyivät maailmanmarkkinoille. 1800-luvun lopulla toteutunut isojako mahdollisti tilojen keksittymisen maa-, metsä- ja karjatalouteen.


Kainuun sukujen juuret ovat siis vahvasti Savossa ja Pohjois-Karjalassa mutta muistakin suunnista tulleita sukuja on Nälkämaaksi kutsuttuun Kainuuseen asettunut. Kainuulaisten sukujen perinteistä sukututkimusta helpottaa suhteellisen selkeät ja varsin vähäisin tuhoin säilyneet (pl.Säräisniemi) lähteet. Suurimmalla osalla Kainuun asukkaista on ollut käytössään itä-suomalaisen käytännön mukainen sukunimi jo Kainuuseen muuttaessaan ja sukunimi säilynyt paikasta toiseen muutettaessa lähes poikkeuksetta. (lähde: wikipedia 15.3.)


Kainuusta mielenkiintoisin alkuperäislähde on Oulun erämaan tilikirja vuoden 1555 VerollepanomanttaalikirjaOlavi Pietarinpojan veronkanto ja tilikirja Oulun Erämaata varten niiltä talollisilta jotka ovat tulleet sinne asettumaan vuonna 1552, ja ovat nyt suorittaneet ensimmäistä kertaa vuotuisen veronsa vuodelle 1555.


Muutamia pullonkauloja tutkimusalueella
Tutkimusalueella on tapahtunut vuosisatojen aikana pullonkauloja, jotka ovat vaikuttaneet väestön vähenemiseen (myös sukujen totaaliseen häviämiseen alueelta) ja siihen, että alueelle muutti väkeä muualta. 1500 luvun loppupuolella kuten yllä mainitaankin käytiin alueella sotia. Vanhoista verokirjoista voi lukea esim Muhoksen, Utajärven jne talojen hävittämisestä. Nämä eivät ole voineet olla vaikuttamatta väestön liikehdintään. Lisäksi Isonvihan aikaiset hävitykset näkyvät hyvin esim. Laitasaaren kylän asujaimistossa. Varmasti samaa tapahtui muualla tutkimusalueella. Myös nk pienijääkausi 1570 luvulla verotti väestöä. 1600 -luvun alussa ja 1640-luvulla sää oli kylmimmillään. Tämä vaikutti radikaalisti ruoan saamiseen ja väestöä kuoli nälkään ja tauteihin. Lisäksi alueelta muutti itärajan taakse huomattava määrä ihmisiä. Nämä ja lisänimikäytäntö alueella tuovat lisähaastavuutta perinteiseen sukututkimukseen.


Lisänimet "sukuniminä"- sukututkimuksen ongelma 

Tavallisen rahvaan sukunimien käytön suhteen maamme jakautuu siis kahtia pystysuuntaisesti: itäsuomalaiseen savolais-karjalaiseen periytyvän sukunimen alueeseen ja länsisuomalaiseen vaihtuvaan talon- tai muuhun lisänimikäytäntöön. (Lähde: Paikkala, Sukunimet sukututkimuksessa, Sukutieto 1997:4, s. 4-10)Pohjois-Pohjanmaan alueella tämä lisänimi käytäntö usein aiheuttaa haastavuutta sukututkimukseen. Yhdelle miehelle on voitu elämän aikana kirjata useitakin lisänimiä talojen mukaan missä asui. Myös talojen alustalaiset saattoivat saada isäntätalonsa nimen.  Lisäksi osassa maakuntaa kirjattiin paikannimiä nk. sukunimiksi. Myös vävyt saatettiin kirjata talon nimelle, jolloin lapset kirjattiin kastekirjoihin tavallaan äidinsä "sukunimelle". DNA tekniikalla saa paljastettua myös näitä ongelmakohtia. Tietysti riippuen siitä, että on testattu useita saman nimisiä ja saman oletetun suvun jäseniä eri haaroista. Täältä voi katsoa itäsuomalaisen ja länsisuomalaisen nimikäytännön rajan 1700-luvulla. 



LIITTYMISOHJEET: (sinulla pitää olla tilattuna jo jokin testi)  

1. paina tämän sivun yläreunassa projektin pääkuvassa olevaa Join nappulaa. 

2. Avautuu kirjautumissivu, johon omalla KIT nrolla sekä salasanoilla kirjaudutaan. Laatikossa lukee Already Tested? Ensimmäiseen laatikkoon KIT numerosi ja toiseen salasanasi.  Klikkaan Sign in. 

3. Avautuu laatikko, johon kirjoitat nimesi, sähköpostisi kahdesti ja alempaan isompaan laatikkoon kirjoitat mitä sukuja ja miltä alueita Pohjois-Pohjanmaalta sinulla esipolvissasi on. Lisäksi on hyvä kirjoittaa mikä  testi sinulla on. Se ei näy haettaessa, vasta kun on liitetty projektiin.  

4. Klikkaa sinistä nappulaa ja palaudut automaattisesti projektin etusivulle ja projektin kuvan oikeassa laidassa lukee Pending. Se tarkoittaa sitä, että liittymisesi on onnistunut ja vaatii adminin hyväksynnän. Admin hyväksyy sinut projektiin ja tästä sinulle tulee sähköpostia. 


MUISTA TARKISTAA, että projektin ylläpitäjällä on pääsy katsomaan tuloksia. Yksityisyys kohdassa pitäisi olla ylläpitäjän nimen kohdalla Limited, jolloin ylläpitäjä pääsee katsomaan tulokset. Mikäli tätä ei ole, ei ylläpitäjä voi sinua hätätapauksissa auttaa, eikä sinun testistäsi ole hyötyä tälle projektille, eikä sinulle itsellesi.  Pääset muuttamaan asetusta näin: Kirjaudu omalle FTDNA tilillesi. Oikeassa yläreunassa on nimesi ja kit numerosi, josta avautuu valikko. Valitse siitä kohta account settings. Sitten valitset välilehden jossa lukee Project Preferences. Kyseisellä sivulla on luettelop projekteista joissa olet mukana. Myös ylläpitäjien nimet näkyvät siinä. Valitse ylläpitäjäjien nimien kohdalta oranssi nappula jossa lukee Edit.  Avautuu sivu, jossa ylläpitäjien nimet alekkain. Valitse Access kohdasta Limite. Lopuksi klikkaa vihreää Accept nappulaa, jolloin valintasi tallentuu.  


Tälle projektille ei tulla luomaan facebookiin omaa ryhmää. Kaikki keskustelu käydään projektin omassa suljetussa Activity Feedissä. Kaikki keskustelu on luottamuksellista eikä keskusteluja saa siirtää muualle. Ei kuvakaappauksina eikä teksteinä. Ei esim. facebook ryhmiin. Mikäli ryhmässä keskustellaan sukututkimuksista ja jos haluat siirtää toisten tekemiä sukututkimuksia omaan tietokantaasi, siitä on hyvä kysyä lupa tutkimuksen tekijältä ja merkata lähteeksi tutkijan nimi. Myös pitää muistaa, että elävien henkilöiden tietoja ja nimiä emme kirjoita keskusteluun, vaan ne keskustelut käydään sitten yksityisellä tasolla. Myöskään mätsien nimiä ei saa julkaista.



DNA testit

 

DNA testi voidaan tehdä sekä naisesta, että miehestä. Isälinjatutkimus on nimeltään Y-kromosomitutkimus (YDNA) eli isänisänisänisän jne. hamaan alkuisään saakka. Ätilinjan testi on MtDNA eli äidinäidinäidin jne. hamaan alkuäitiin saakka. Miehestä voisaada sekä äiti-, että isälinjan testit. Naisesta vain äitilinjan, koska naisella ei ole Y-kromosomia. Lisäksi on Family Finder testi, joka kertoosukulaisuusuhteista muihin testattuihin henkilöihin – eli etäserkkuuksia. 

  • Isälinja Y-DNA - miehille. Tutkitaan Y-kromosomia. FTDNA.lla tämä on nk. STR markkeritesti, jossa vertaillaan markkerikohtien toistumisen määriä.  Testejä on eri tasoisia: 12,25,37,67 ja 111 markkeria. Projektimme suosittelee perustestiksi miehille vähintään 67 markkerin testiä. 

  • Äitilinja MtDNA eli MitokondrioDNA - naisille ja miehille. Mitokondrio-DNA testeilläselvitetään siis suoria äitilinjoja, eli onko sinulla ja toisella testatullahenkilöllä sama äitilinja. Suoralla äitilinjalla tarkoitetaan siisäidinäidinäidin jne. linjaa. Testintuloksena saat tietää geneettiset serkut äitilinjassa – siis saman kantaäidinsuorat jälkeläiset, jotka ovat testattu, haploryhmän sekä sen äitilinjan yleisyyden ja levinnäisyyskartan. Testiä verrataan FTDNA:n tietokannassa oleviin testattujen MtDNA testeihin ja niistä etsitään pieniä muutoksia, joita kutsutaan mutaatioiksi. MtDNA serkkujen mahdollisten sukupolvien alue on laaja ja esimerkiksi täysimätsi (exact match) voi tarkoittaa, että sinulla ja toisellatestatulla on yhteinen esiäiti hiljattain menneisyydessä tai satojen vuosien takana. Mitä enemmänjaat yhteistä perimää MtDNA testissä toisen testatun kanssa, sitä lähempänä tätä aikaa yhteinen esiäiti on. Yleensä sisarukset ja äiti jakavat täysin samanMtDNA:n. On kuitenkin muistettava, että MtDNA muuttuu hitaasti ja pieni muutos voi tapahtua missä tahansa sukupolvessa. Näitä testejä on FTDNA:lla kahta eri tarkkuustasoa.
    • MtDNAPlus testillä saa selville äidin puolelta periytyvän haploryhmän. Siinä testataan sekä HVR1 ja HVR2 alueet. FamilyTree DNA:n mukaan HVR1:ssä osumana olevilla on 50 % todennäköisyydellä yhteinen esi-äiti 52 sukupolven (n. 1300 vuotta) aikavälillä. HVR1 ja HVR2 osumana olevilla se on 28 sukupolvea (n.700 vuotta). Tällä tasolla ei voida laskea 95 % mahdollisuutta.
    • MtFullSequence (lyhenteenä myös MFS). Tämä on tämän kirjoittamishetkellä (maaliskuussa 2018) tarkin äitilinjan testi. Tässä testissä testataan sekä HVR1, HVR2 että koodausalue, jota kutsutaan englanninkielellä Coding Region. FTDNA:n mukaan tässä testissä osumina olevilla on 50 % todennäköisyydellä sama esiäiti viiden sukupolven aikavälillä (n. 125 v.), 95 % todennäköisyydellä sukupolvien 22 (n.550 vuotta) aikavälillä. 
  • Autosomalitesti Family Finder, jossa tutkitaan sekä isän, että äidin puolen sukulinjoja  nk. etäserkkutesti. Antaa tietoa testatuista, jotka ovat samojen esivanhempien jälkeläisiä kuin sinä - naisille ja miehille



Testin tilauksesta

Testin voi tilata suoraan alla olevasta linkistä ja samalla liittyy projektiin mukaan. 

https://www.familytreedna.com/group-join.aspx?group=Pohjois-PohjanmaanDNAprojekti&code=M23108